Residenssissä Ateenassa

20190410_134541

Vietin huhtikuun Ateenassa, Suomen Ateenan-instituutin säätiön residenssissä. Alkukuusta asunnossa majaili myös kollegani Salla Salin, jonka kanssa suunnittelimme tulevaa projektiamme ”Riisinjyvä ja vähän pölyä” (tulossa v. 2020). Kiertelimme museoita ja nähtävyyksiä ja pohdimme niiden materiaalisuutta. Miksi joku ruukun palanen on arvokkaampi kuin toinen? Mitä vitriiniin asettaminen kertoo esineen arvostuksesta? Miten esineestä tulee jonkun asian symboli?

20190417_140029

Entä miksi matkustaa kirjoittamaan residenssiin? Ensinnäkin siksi, että paikan vaihtaminen tekee ajattelulle hyvää. Kun täytyy miettiä, että minne tämä bussi nyt olikaan menossa tai mistä kaupasta saa gluteenittomia tuotteita, se kaikki tarkoittaa, että täytyy irrottautua arkirutiineista ja ajatella uudelleen. Toiseksi siksi, että vieraassa paikassa voi olla helpompi keskittyä, ei ole samanlaista sosiaalista elämää ja kaikkia niitä menoja, joista muka ei voi kieltäytyä. Työryhmätyöskentelyn kannalta residenssit ovat erityisen arvokkaita, koska vihdoinkin on aikaa olla jonkun asian äärellä vähän kauemmin, vähän hitaammin. No, sähköposti on tietysti aina ja kaikkialla, joten ihan kaikesta ei pääse eristäytymään.

20190404_161943

Kaupungeilla on myös oma tunnelmansa. Aluksi hätkähdin Ateenan rappiota, laudoitettuja ikkunoita ja kaikkialle yltävää graffitien kirjoa. En ole käynyt Ateenassa aiemmin, joten en osaa sanoa, onko kaupungin rapistuminen seurausta muutama vuosi sitten tapahtuneesta talouskriisistä, vai onko se alkanut jo aiemmin. Sitten siihen tottui, ja kiinnitti huomionsa muihin asioihin, kaupungin omanlaisuuteensa: supermarketeissa soi kokeellinen jazz, parvekkeilla kasvavat sitruunapuut ja kulmille on jätetty ruokaa ja vettä kaupungin lukemattomille kissoille.

20190417_140128

Residenssin vaarana on tietysti se, että matkustaa niin kiinnostavaan paikkaan, että haluaa nähdä paikasta kaiken ja unohtuu vaeltamaan raunioissa ja loputtomissa museoissa. Unohtuu katsomaan seireenin jalkoja, uskoo kuulevansa niiden muinaisen laulun ja päätyy pohtimaan, miksi ihmeessä tutkin tätä mitä tutkin, kun voisin tutkia seireenejä…

Loppukuusta kirjoitin tutkimustani. Koko talven kirjoitus oman pöydän ääressä on takkuillut, mutta nyt vihdoin sekin sujui.

 

 

Advertisements

Author: Pilvi Porkola

Esitystaiteilija, post doc -tutkija Performance artist, post doc researcher

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.