Tutkimuspäivä lähestyy – Research Day Approaching

(scroll down for English)

TERVETULOA viidenteen tutkimuspäiväämme, joka keskittyy esityksen ja instituutioiden suhteeseen. Tule mukaan 1 marraskuuta 2019  Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, Auditorio 1:seen (Haapaniemenkatu 6, Helsinki).

Instituution esitys, esitys instituutiossa ja esitys instituutiona

Miten ajatella erilaisia esitysten ja instituutioiden välisiä suhteita? Esityksiä tehdään enemmän tai vähemmän esityksille soveltuvissa tai niille omistetuissa instituutioissa. Instituutiot esittävät ja panevat toimeen omia  linjauksiaan ja strategioitaan esitysten suhteen. Esitys ja performanssi ovat itsessään instituutioita.

Neljässä keskustelussa kukin tutkimusryhmän jäsenistä keskustelee kutsumansa vieraan tai tutkijakollegan kanssa aiheesta, joka on olennainen heidän erityiselle tavalleen lähestyä esitystä. Vieraamme ovat Jana UnmüssigSuvi Salmenniemi, Mari ToivanenJussi Koitela ja Kira O’Reilly. Jokainen vuoropuhelu avautuu myös keskusteluksi aiheesta yleisön kanssa. Toivomme kriittisiä kommentteja ja aktiivista osallistumista jokaiselta, joka on kiinnostunut keskustelemaan esityksistä instituutioissa, instituutioiden esityksistä ja esityksestä tai performanssista instituutiona. Keskustelut käydään englanniksi. Alustava ohjelma tässä alla…

*

WELCOME to our fifth research day, which focuses on performance and institutions. Join us on 1 November 2019 at the Theatre Academy of the University of the Arts, Auditorium 1 (Haapaniemenkatu 6, Helsinki).

Performance of/in/as an Institution

How can we think of the various relationships between performances and institutions? Performances are created in institutions more or less devoted or conducive to performance. Institutions also perform their various policies and strategies regarding performance. Performance is, in itself, an institution.

In four conversations, each of the members of the research project discuss with their invited research partners topics relevant for their particular approach to performance. Our guests are Jana UnmüssigSuvi Salmenniemi, Mari ToivanenJussi Koitela and Kira O’Reilly. Each conversation opens to a discussion on the topic with the audience. We welcome critical comments and participation from anyone interested in discussing performance in institutions, the performance of institutions, or performance as an institution.

 

The preliminary programme (see updated info)

9.30 Welcome and introductions

10.00 Jana Unmüssig with Hanna Järvinen: Critical Choreographies of Art Institutions

11.00 Suvi Salmenniemi and Mari Toivanen with Pilvi Porkola: Political Imagination and Alternative Futures

12.00 (lunch break at your own expense)

13.00 Jussi Koitela with Tero Nauha: Exercising Hospitality

14.00 Kira O’Reilly with Annette Arlander: Performance with Non-Human Others

15.00 Plenary discussion with all participants

Please register no later than 25 October by email to pilvi.porkola@uniarts.fi. We also welcome suggestions as to special interests or topics you would wish to raise in relation to the question of performances and institutions.

Vuosi professorina, arkisen näyttämöllistämisestä

Pilvi_Porkola_Prof_0013_raj – kopio.jpg

Vuosi professorina – performanssiluento -esityksen lähtökohtana oli kaksi ajatusta: ensinnäkin minua kiinnosti arkisten ja henkilökohtaisten havaintojen tuominen esityskontekstiin, näyttämölle. Toiseksi, esitys oli osa tekemääni taiteellista post doc tutkimusta, jossa pohdin henkilökohtaista kokemusta instituutiosta ja sen esityksellistämistä.

Esitys oli noin tunnin mittainen performanssiluento, joka toteutin Puoli-Q teatterissa syyskuussa 2019. Luento koostui henkilökohtaisesta ”rupattelusta”, erilaisten kokemusten ruumiillistamisesta, näyttämölle luoduista tunnelmista ja tilanteista. Minua kiinnosti esimerkiksi se, miltä professorina olo kuulostaa (huminalta, joka voimistuu ja voimistuu) tai miltä professorina olo tuntuu (siltä että puhaltaa ilmapalloa uudestaan ja uudestaan ja antaa sen valua tyhjäksi).  Näytin yleisölle valokuvia, jotka olin kuvannut työhuoneeni ikkunasta, josta avautui maisema Merihakaan. Aika kuluu, sää muuttuu, välillä ei sekään. Arkinen muuttuu oudoksi, kun valo alkaa räpsyä tavalla, joka ei ollut odotettavissa, tai kun esineet alkavat pudota hitaasti pöydältä. Jostain nousee sumua, joka peittää työhuoneen.

Pilvi_Porkola_Prof_9903

Esitys kertoi ammattinimikkeen mukanaan tuomista odotuksista, yrityksestä sopeutua niihin sekä oman identiteetin paikantamisesta uudelleen. Lopulta se kertoi, kuten eräs katsojista totesi, sukupolvitarinaa, jossa työelämä ja turismi, irrallisuus ja ulkopuolisen näkökulma, ovat rinnasteisia.

Arkisten asioiden tuominen näyttämölle muuttaa niitä; yhtäältä se kohottaa asioita ja irrottaa ne omasta kontekstistaan, toisaalta se mahdollistaa niiden lähemmän tarkastelun. Kun vedenkeittimen asettaa keskelle näyttämöä, laittaa sen päälle ja ääni mikitetään salin täyttäväksi kohinaksi, arkinen ja huomaamaton muuttuvat paitsi näkyväksi, myös luovat tietynlaiset tunnelman. Vastaavasti tapahtuu, kun rikkinäinen printteri käynnistetään uudelleen ja uudelleen, ja ääni niin ikään toistuu vahvistimien kautta. Esitystilanteesta tulee eräänlainen laboratorio, jossa on mahdollista havainnoida kulloinkin kyseessä olevaa asiaa, leikitellä sillä ja tuoda siitä näkyviin erilaisia puolia.

Pilvi_Porkola_Prof_9971 – kopio

Esitys perustui kokemuksiini taiteellisen tutkimuksen professorina Teatterikorkeakoulussa, Taideyliopistossa 2017-18. Myös monissa aiemmissa esityksissäni, esimerkiksi No More Broke Hearts (Kiasma-teatteri 2013) ja Make My Day (Mad House Helsinki 2015) -esityksissä lähtökohtanani olivat henkilökohtaiset kokemukset  ja niiden tuominen näyttämölle. No More Broken Hearts keskittyi vanhoihin rakkauskirjeisiini ja pohdintoihin siitä, miten rakastunut ihminen ilmaisee itseään, mitä kaipuu tuottaa ja miltä omat tunteet näyttävät vuosia myöhemmin. Make My Day -esityksessä kerroin erilaisista arkisista sattumuksista samalla kun kymmenvuotias poikani luki sarjakuvia nojatuolissa näyttämön etualalla. Arkisten fragmenttien lisäksi näyttämöllä oli myös äidin ja pojan suhde.

Esityksissä, jotka perustuvat omaelämäkerralliselle materiaalille, työstän samankaltaisia asioita kuin muissakin esityksissäni; näkökulmaa, dramaturgiaa, esityksen ja esiintymisen rytmiä sekä sitä, millaisia tunnelmia haluan luoda. Omaelämäkerrallisuus tuo toki mukanaan myös omanlaisiaan kysymyksiä mm. etiikasta. Kun kerron itsestäni, tulen kertoneeksi myös muista. Kysymys on valintojen ja rajausten tekemisestä. Omaelämäkerrallisia esityksiä tehdessä ’etäisyys’ on hyvä työkalu: millaisia etäisyyksiä rakennan suhteessa materiaaliin tai millaisia etäisyyksiä tarjoan katsojalle. Toki näyttämö ja esityskonteksti jo itsessään tarjoavat tietynlaista etäisyyden ja konstruktion, jonka puitteissa asioita katsotaan.

 

Käsikirjoitus, konsepti ja esiintyminen: Pilvi Porkola

Valosuunnittelu: Mia Kivinen

Äänisuunnittelu: Pilvi Porkola

Koreografinen konsultointi: Emmi Venna

Kuvat: Pate Pesonius

Kiitos CfARille esityksen tuotantokulujen tukemisesta.