Performing Situated Knowledges

The 7th annual conference on New materialisms Performing Situated Knowledges: Space, Time, and Vulnerability 21-23 September in Warsaw (see website) was a good preparation for our coming work. Tero Nauha presented a performance: “A speculation on a body and posture in performance art practice”, which utilized prerecorded voice with a sophisticated philosophical argument and electronic sound together with their live manipulation, an experiment which he can describe better himself.

My contribution was  a small paper “Performing (with) Lichen as Situated Practice” (see performing-with-lichen, sorry for the large image files that are slow to load) in a panel in the strand New Materialism, Politics, and Organizational Experiments titled Ethics-relationality-vulnerability-violence-reconfigurations. The context was rather strange, but turned out to be interesting, in many ways. Besides papers by Karolina Kucia and Magdalena Gorska the panel included philosopher Marzena Adamiak’s discussion on Karen Barad’s thinking in relation to the problem of exclusion. My contribution was originally programmed for a panel called Situated Practices / Situated Movements on Wednesday, in the strand New Materialism Embracing the Creative Arts, where it would have fitted in better, but I could not join on Wednesday due to teaching duties, and was happy that the organizers found a place for me to join in later. The video work I spoke about, created during Easter 2016 between Sandkås and Allinge on the northwestern coast of the island of Bornholm, is publicly available for view on the Research Catalogue, Lichen and Allinge 1-2.

The theme of the conference, situated knowledges, and the classic text by Donna Haraway from 1988, which the call alluded to, seemed like a fresh and provocative choice. Reading Haraway’s witty text “Situated Knowledges: the Science Question in Feminism and the Privilege of Partial Perspective”, originally written as a comment and reply to Sandra Harding, was inspiring. Take a look at it yourself, here.

Advertisements

Kick off seminar on October 4th

How to do things with performance?

The four-year Academy of Finland funded research project “How to do things with performance?” will organise its kick off seminar on October 4 at University of the Arts Helsinki Theatre Academy from 10 am to 4 pm, in collaboration with the Performing Arts Research Centre Tutke and the Finnish Network for Performance Studies.

We invite to join us in exploring and listening to what can be done with performance.

Professors Heike Roms, Edward Scheer, Simon O’Sullivan and Dr. Katve-Kaisa Kontturi, as well as some other guests and the members of the project will present their views.

For more information about the project, see  http://www.uniarts.fi/en/howtodothingswithperformance

 

Aloitusseminaari 4 lokakuuta

Miten tehdä asioita esityksellä?

Nelivuotinen Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke “Miten tehdä asioita esityksellä?” järjestää aloitusseminaarin 4. lokakuuta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa klo 10-16, yhteistyössä Esittävien taiteiden Tutkimuskeskus Tutken ja Esitystutkimuksen verkoston kanssa.

Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan, mitä esityksellä voi tehdä sekä keskustelemaan aiheesta.

Projektin jäsenten ja muutamien kutsuvieraiden lisäksi näkemyksensä esittävät professorit Heike Roms, Edward Scheer, Simon O’Sullivan ja FT Katve-Kaisa Kontturi.

Lisätietoja hankkeesta:  http://www.uniarts.fi/howtodothingswithperformance

Performance artist at the conference of European Philosophy

2016-08-25 13.26.34When a performance artist or a practitioner of artistic research attends a conference organised by the Society for European Philosophy, then one should always ask: why? Not because this would implicate lower self-esteem, hierarchy, class or power relations, but one should ask why philosophy, as much as one should as why quantum mechanics?, why cerebral plasticity? Or why psychoanalysis?
However, I am not proposing a defeated or cynical positioning for thinking, but a sombre one, since it is philosophy itself, in many ways, which summons itself about the same trouble with the world, production, thinking, objects, nature or the real as does art? The world is produced through cuts of reason, wherein a process of a scalpel, and the decision, decaedere, is the way to cut off from the real. We cut off from the real, and there the performance artists, or the artists in general, are aligned with the philosopher. Again, this is not a defeated and cynical question, but a rigorous estimation of positions we produce.
Through reason and reflection, we create a distance and positions, which are the primary functions of philosophical thought, also. For instance, we think through dyad concepts, but often in the artist discourse, we do not use this kind of jargon.
So, I have been sitting and sweating in the classrooms of the Regent’s University, while the hottest day of English summer has enclosed London into a clammy bosom. I have tried to maintain a thought, where the point for all of this perspiration is not to gain more cognitive capital, but maybe to consider performance, not as an object for philosophising. A general proposition seem to become more apparent, where we should not augment practice with more up-to-date theory, but carefully pay attention, how and in what ways performance art practice needs philosophy, and philosophers? And even more so, it is important to pay attention, how performance art thinks indifferently and irreducibly with philosophy. Therefore, how to do things with performance, is a very particular question when it comes to thinking. What are the things performance does, and how?
Art is matter, and a thought of art is matter. There are no exclusive interpretations or reflections of reality. Artistic practice thinks in its right, without the philosophical representatives, but it needs to regard thinking rigorously alongside the other forms of thought.

The paper presented at the conference is here.

Tutkimuksen aloittamisesta, puista ja pilvistä

Ystäväni tuli kylään ja seisahtui ikkunan edessä olevan kirjoituspöytäni ääreen ja totesi: ”Tuota puuta sinä siis katselit kun kirjoitit väitöskirjaasi”. ”Ei, ei”, minä kiirehdin korjaamaan, ”kirjoituspöytä oli ennen toisessa paikassa, toisen ikkunan luona ja minä katselin kyllä puuta, mutta se oli tuo toinen puu”, ja osoitin ystävälleni näkymää ikkunasta, missä valtava kuusi kohoaa talojen ja muiden puiden yläpuolelle jyhkeänä ja vähän yksinäisenä. Ja vaikka aina olin ajatellut, että ikkunasta katsominen kuuluu olennaisena osana kirjoittamiseeni, ehkä vasta sillä hetkellä tajusin juuri tuon nimenomaisen puun merkityksen koko taannoiselle kirjoitustyölleni.

Nyt istun siis toisen ikkunan ääressä, toisen puun latvuksia tuijottaen ja mietin miten kirjoittaa tämän puun kanssa. Kohta minulla on myös työhuone ja mietin, mitä sen ikkunasta näkyy.

Tutkimuksen aloittaminen on aina haasteellista. Ajatus aloittamisesta on tutkimuksen yhteydessä jo lähtökohtaisesti kompleksinen; tutkimushan rakentuu aina jo olemassa olevan tiedon päälle, rakenteisiin ja väliin, suhteessa siihen mitä on kirjoitettu ja puhuttu. Tässä tapauksessa suhteessa myös esityksiin – niin kulttuurisiin esityksiin kuin taidekontekstissa tapahtuviin esityksiin – niihin mitä olen tehnyt, olen tekemässä, mitä olen nähnyt, mistä olen lukenut. Olen myös hyvin tietoinen tiedon rakentumisen ja rakentamisen henkilökohtaisuudesta; väistämättä omat henkilökohtaiset kokemuksieni vaikuttavat käsittelemiini asioihin, siihen mitä katson, miten näen, mitä rajaan ja mitä jätän pois. Tai mitä ymmärrän, ja missä ymmärrykseni rajat tulevat vastaan.

Mutta nyt olen tässä, kotona kirjoituspöydän ääressä, pohdin tutkimustani esityksestä ja instituutioista; pohdin kirjastoa instituutiona ja paikkana, vähän myös koulua (vaikka vielä ei ole sen aika), omia ennakko-oletuksiani ja kokemuksiani noista paikoista; sitä miten nämä instituutiot, jokapäiväiset julkiset paikat, tuottavat esityksiä, esityksellisyyttä, tapahtumia ja tapahtumankaltaisuutta. Toisin sanoen pohdin sitä, miten performatiivinen käänne näkyy instituutioissa. Mietin miten minä taitelijana voin osallistua tuohon esitysten jatkumoon, ja millaista tietoa taiteilija-tutkijana esitysten kautta voi nähdä ja tuottaa. Mietin ja kuvittelen.

On elokuu ja työsopimus alkaa vasta syyskuussa mutta niin,  voi varmaan sanoa, että olen jo aloittanut. Luen ja kirjoitan, suunnittelen ja sovin tapaamisia. Päädyin lukemaan pari kirjaa nykymaantieteestä (kiinnostava ala!), kun etsin tietoa paikan ja tilan määrittelyistä. Pöydällä on myös sosiologian ja sukupuolentutkimuksen tekstejä, kaksi käsikirjoitusta tuleviin esityksiini liittyen ja pari romaania, joihin aion käsikirjoituksissani viitata (palaan teksteihin myöhemmin tässä blogissa).

Olen miettinyt myös tutkimuksen olosuhteita. Olen iloinen ja kiitollinen Suomen Akatemialle, että meillä on taloudelliset edellytykset tehdä tutkimusta. Arkisemmassa mittakaavassa huomaan, että tarvitsen ikkunan. Kova tuoli on hyvä, ainakin toistaiseksi. Ajattelu on aina myös ruumiillista, ja kirjoittaminen materiaalista. Täytyy alkaa taas urheilla säännöllisesti, muuten en kestä istumista.

Katson ikkunasta ulos. Ehkä tästä ikkunasta katsoen huomioni ei kiinnity niinkään puuhun ja kattoon sen takana vaan ennemminkin taivaalla liikkuviin pilviin. Nyt ne ovat harmaita, mutta varsin kevyitä. Silmä seuraa liikettä helposti, ne matkaavat koilliseen. Pilvien välissä pilkottaa uskomaton sininen.

 

 

Where to start? / Mistä aloittaa?

EN

At the inofficial meeting of our research group recently we decided we would all start by presenting ourselves on this blog. But somehow that seems too pretentious and unsuitable for this blog, which is supposed to be a more lighthearted and spontaneous collection of notes documenting the unfolding of the process. So where do you start then? You start where you are, and I am “here”, browsing through my dropbox, among texts that I have simply copied there in order to look at them later. And the first text I read at this leisurely moment when there is nothing I have to read  by tomorrow, is an inspiring interview with Iris van der Tuin, which is available online here. This interview is a text as good as any to begin with, I think, especially since it combines current ideas of feminism, new materialism and even the performative turn in the background, in relation to other contemporary modes of thought…. Perhaps this choice serves as a kind of personal presentation as well.

FIN

Tutkimusryhmämme epävirallisessa tapaamisessa vähän aikaa sitten sovimme, että aloittaisimme esittelemällä itsemme tässä blogissa. Mutta se tuntuu jotenkin liian tärkeilevältä ja sopimattomalta tähän blogiin, jonka on tarkoitus olla kevytmielisempi ja spontaanimpi kokoelma muistiinpanoja prosessin etenemisen dokumentoimiseksi. Eli mistä siis aloittaa? Aloita siitä missä olet, ja minä olen “tässä”, selailemassa dropboxiini keräämiäni tekstejä ajatuksenani palata niihin myöhemmin. Ja ensimmäinen teksti jonka luin tänä vapaana hetkenä kun ei ole mitään mikä pitää lukea huomiseksi on inspiroiva Iris van der Tuinin haastattelu, joka on saatavilla verkossa  täällä. Tämä  haastattelu on mielestäni oiva teksti aloitukseksi erityisesti koska se yhdistää ajankohtaisia ajatuksia feminismistä, uusmaterialismista ja taustalla jopa performatiivisesta käänteestä suhteessa muihin nykyajattelun suuntauksiin…. Ehkä tämä valinta samalla toimii myös eräänlaisena henkilökohtaisena esittelynä.

How to Do Things with Performance?

Here to begin with the public description of the project in the application:

In this project, we ask what can be done with performance – what actualises when a performance takes place, when it is documented, and when it is written about. Through these epistemological questions, we address the ontology of performance: in what ways can we understand ‘performance’ today, as a new materiality, as presence, and in the international, multilingual context where words, documents, and practices connote differently but are shared in online environments. We seek to update the theory of performativity vis à vis new materialist theories of agential realism and non-philosophy.

And here the press release at the University of the Arts Helsinki pages.