Waiting for the video presentation – Video esittelyä odotellessa

 

While waiting for the presentation video of the Grande Finale exhibition to receive the subtitles required for publication here , you can, for example, take a look at some of the video essays related to the series Animal Years. In the exhibition they were on display as a five-hour compilation loop that nobody saw in full. Through this link you can look at them individually, in pieces and at your own pace: here. 

PS. There will be an Epilogue in the Research Pavillion #4 22-24 June, more information soon, here.

Grande Finale -näyttelystä kuvatun esittelyvideon tekstityksen valmistumista odotellessa, joka on edellytys sen julkaisemiselle täällä, voit tutustua vaikkapa näyttelyssä esillä olleisiin, Animal Years sarjaan liittyviin video-esseisiin. Näyttelyssä ne pyörivät viiden tunnin mittaisena koosteena, jota kukaan ei kokonaisuudessaan nähnyt. Tämän linkin kautta niihin voi tutustua yksitellen, paloina ja omassa tahdissa: täällä 

PS. Vielä on tulossa Epilogi, neljännen Tutkimuspalviljongin ohjelmassa 22-24.6., lisätietoja kohta, täältä.

On­line event: How To Do Things With Per­for­mance Grande Fi­nale

The concluding event of the artistic research project takes the form of an exhibition.

Now, when the four-year Academy of Finland funded project How To Do Things With Performance (HTDTWP) is completed, we want to share our experiences with an interested public in the form of an exhibition, displaying and screening some of the things done, and to have some conversations about our experiences and future plans in order to enable an active engagement with the material.

We have also invited our advisory board and some artists working with various forms of performance to join us for this two-day event. Welcome!

Visiting artists: Anna Cadia, Tellervo Kalleinen, Jamie MacDonald, Salla Salin and Eero Yli-Vakkuri.

6.5.2021 at 11:00 – 7.5.2021 at 16:00

See the full program & registration here:

https://www.uniarts.fi/en/events/online-event-how-to-do-things-with-performance-grande-finale/

Miten tehdä asioita esityksellä verkkoympäristöissä? podcast osa 4

Keväällä 2020 korona pandemia siirsi opetukset ja tapaamiset verkkoympäristöihin ja toi esiin uusia kysmyksiä elävästä esityksestä. Podcast sarjan neljännessä osassa keskustelemme miten käsitys esityksestä on kevään aikana muuttunut sekä esityksen ja opetuksen suhteesta teknologioihin.

Keskustelu on äänitetty Teams-sovelluksen avulla 26.5. 2020.

Miten tehdä asioita esityksellä? podcast osa 1

Vuosien varrella olemme toisinaan äänittäneet työryhmämme keskusteluita, ja nyt vihdoin olen editoinut osan keskusteluista podcast-sarjaksi.

Tässä ensimmäisessä osassa suunnittelemme osallistumista PSi2019 -konferenssiin, jonka teemana on ‘elastisuus’. Työryhmämme – Annette Arlander, Hanna Järvinen, Tero Nauha ja Pilvi Porkola – keskustelee siitä, miten  joustava tai elastinen ymmärryksemme esityksestä on.  Äänitetty Tampereella 15.joulukuuta 2018. Kesto: 16:26

 

 

 

Performanssifilosofiaa -kirja on täällä!

Tässä se nyt on, ihan konkreettisesti hypisteltävänä:

Performanssifilosofiaa

Performanssifilosofiaa: esitysten, esiintymisten ja performanssien filosofiasta performanssiajatteluun putkahti viimein ulos painosta uuden vuoden kunniaksi. Tero Nauhan ideasta syntynyt projektin toinen kirja on ensimmäinen suomenkielinen teos uudelta performanssifilosofian alalta. Kokoelmassa on mukana niin HTDTWP-projektilaisten kääntämiä performanssifilosofian kannalta kiinnostavia tekstejä kuin myös uusia artikkeleita performanssifilosofiasta ja sen rajapinnoilta. Teoksen e-versio on luettavissa vaikka heti ja fyysistä kappaletta voi ostaa Teatterikorkeakoulun kirjastosta sekä toivon mukaan pian myös Unigrafian verkkokaupasta.

Performanssifilosofia on tutkimusalue ja taiteellinen toimintakenttä, joka kritisoi taiteen alisteista suhdetta filosofiaan nähden. Tuomalla yhteen taiteilijoita, tutkijoita ja filosofeja performanssifilosofia kysyy, kuinka esitys ajattelee, kuinka esitys, esiintyminen tai performanssi ovat ajattelua ja toimintaa, eivätkä ainoastaan filosofisten kysymysten kuvittamista. Siksi myös Performanssifilosofiaa -teos avaa ajattelun, vallankäyttön sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä kehiä, joita uusmaterialismi, dekolonialismi, posthumanismi ja muut uudet paradigmat ovat nostaneet keskeisiksi esittävissä taiteissa ja tutkimuksessa. Siksi teoksessa on mukana niin suoraan performanssifilosofian luonnetta pohtivia tekstejä kuin myös artikkeleita, joissa esitetty ajattelu rinnastuu performanssifilosofian kysymyksiin kielen ja esittämisen suhteista sekä ajattelijan positiosta. Teos ei pyri määrittelemään performanssifilosofian kenttää vaan tarjoaa ehdotuksia performanssiajattelulle ja ajattelun tavoille, jotka voidaan nähdä esittämisinä ja performansseina.

Kirjan varsinainen julkistus tapahtuu projektin päätöstapahtumassa Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla (Haapaniemenkatu 6) 15.4. klo 18, jolloin avataan myös 15.-18.4.2020 avoinna oleva näyttelykokonaisuus Studio 4:ssa. Tervetuloa! Kalenteriin kannattaa merkitä myös 17.4. loppuseminaari, jossa kootaan yhteen tapahtunutta, pohditaan esitystä esityksellisin järjestelyin, ja katsotaan kohti tulevaa.

Loppuvuoden vetäytyminen

20191130_153922

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna vetäydyimme työryhmämme kanssa kokoustamaan talvisiin maisemiin hotelli Sveitsiin, Hyvinkäälle. Ohjelmassa oli kokousmaraton: menneen summaamista ja ensi vuoden suunnittelua.

Kulunut vuosi on ollut kiireinen: olemme osallistuneet konferensseihin muun muassa Zurichissa, Calgaryssa ja Göteborgissa. Olemme järjestäneet kaksi tutkimuspäivää sekä tehneet esityksiä ja kirjoittaneet artikkeleita. Projekti päättyy kesällä 2020, eikä loppukausi näytä yhtään vähemmän vilkkaalta.

Alkuvuodesta julkaisemme kirjan Performanssifilosofia, joka on ensimmäinen performanssifilosofiaa käsittelevä suomenkielinen artikkelikokoelma. Kirjassa on käännösartikkeleita mm. Laura Cullilta, Karen Baradilta, Walter Mignololta sekä Matthew Goulishilta.

Keväällä meillä on tarkoitus vetää Teatterikorkeakoulussa osana Tutken opetusta työpaja tohtori- ja maisteriopiskelijoille erilaisista konferenssi presentaatioiden muodoista. Taiteellisessa tutkimuksessa, mutta yhä enenevässä määrin myös muilla aloilla, konferenssiesitelmät eivät ole enää vain paperista lukemista vaan oman tutkimuksen esittely voi toteutua monessa eri muodossa: työpajana, keskusteluna, performanssina tai vaikkapa osallistavana esityksenä.

”Miten tehdä asioita esityksellä?” – projekti huipentuu huhtikuussa lopputapahtumassa. Luvassa on ainakin kutsuvieraiden esityksiä ja puheenvuoroja sekä näyttely. Tervetuloa kaikki Teatterikorkeakouluun viikolla 16!

20191130_153905

 

HTDTWP @PARSE: Human, Gothenburg 13-15 November 2019

The third PARSE conference was held at the Faculty of Fine, Applied and Performing Arts at the University of Gothenburg, and the conference called for thinking the category ‘human’ from different perspectives, with emphasis on what this category excludes and overlooks. Thus, many of the art and research projects shown contested the universality of ’the human’, addressing, for example, climate change, technology, mobility, biopolitics and necropolitics, and decoloniality. The keynotes by Barbara Albert, Joanna Bourke, Zakiyyah Iman Jackson, Joan Anim-Addo, and Maaike Bleeker focused on different art forms but in interweaving ways that connected the themes of the conference into a rich tapestry of art and scholarship. Most of the presentations evoked good questions and important further discussion points.

As a consequence, the conference was refreshingly less like artistic research conferences I have previously attended, with more representatives from minorities, more women and gender-queer people, and far fewer senior white men representing themselves as defining the field and its discursive practices. The delicious food – always an important part of the sustainability of academic discourses – was provided by a company rescuing waste from local shops and restaurants and the simple printout programme and the easy-to-use electronic versions worked great. One of the keynotes was given via skype, which worked practically without a hitch. As such, PARSE really felt like a twenty-first-century conference.

Our research project proposed four perspectives under ‘The Human in Performance’. Due to numerous distractions, the panel ended up becoming quite the traditional cavalcade of four academic presentations. Annette began by introducing the project, followed by Hanna’s paper, ”Intersectional Histories, or Decolonize Your Canon, a manifesto arguing for the urgent need to rethink whose histories are taught in art schools, whose art is represented as relevant and on what grounds, and how these processes of exclusion favour white patriarchy of canon formation.

Pilvi continued with “Study on objects III, with a camera”, a performance lecture with a video. With the example of the recording, she discussed what takes place in the re-seeing and the relationality with objects we often take for granted, such as the objects we work with, like cameras:

with a camera screenshot

(Pilvi Porkola: Screenshot from video Study on objects III, with a camera)

Tero’s paper “The limits for the expropriation of performance as a force of thought” focused on conceptual art from a (non-)philosophical point of view, and the relationship of theoretical understanding and art practice. His examples were quite punctual:

paraphrase-kozlowski

(Tero Nauha: Paraphrasing Reality (1972) by Jarosław Kozłowski)

Finally, Annette revisited her work Year of the Dragon in “Calling the Dragon Again. She introduced a video by addressing posthuman performativity (Barad 2003), which suggests that the category of human cannot be taken as given, and compared that to the zoe-centred egalitarianism of Braidotti (2017). The serendipity that has characterised this research project continued in that, apart from the problems with the sound system and a bad microphone, the presentations worked great in the order originally decided upon based on technical requirements.

Our panel was moderated by Kristina Hagström-Ståhl, and was well attended, and in the following discussion, audience members offered fascinating readings filling the ‘gaps’ between our four distinct modes of thinking. Project members ended up arguing and disagreeing in very productive ways on these interpretations, to the extent that we later agreed it may well be necessary to rethink how our next joint book project will deal with these fruitful disagreements within the project.

IMG-20191114-WA0003

(Photo by Pilvi Porkola)

What is clear is that over the years, we have learned a lot from each other, but we also still hold to our personal interests and theoretical views. Whether the apparent ways in which our interests overlap is real or only seems similar because of accidental similarity in concepts used, needs further elaboration.